Jalkapallojoukkue jyräsi lammaslauman

LPK - JPS/Liikunta 2-8 (0-6)

Kakkosen toisella kierroksella LPK kummasteli kenties koko seurahistorian ensimmäisen kerran, kuinka monnarilla pelataan. Ja kummasteltavaa riitti. Kokonaisuudessaan pelissä oli paljon hyviä elementtejä, kuten puhe (JPS/Liikunnan kannattajat), liike (JPS/Liikunta), kovat vastahyökkäykset (JPS/Liikunta) ja tehokas viimeistely (JPS/Liikunta). Valitettavasti LPK:n rooliksi jäi vaisu sivustaseuraajan rooli. Joukkue muistutti lähinnä mykkää lammaslaumaa kevätlaitumilla ilman paimenta. Myös ujo piimä kuvaa joukkueen edesottamuksia.

Ennen peliä vastustajasta tiedettiin, että he iskevät kovaa vastaan ja tekevät paikoista maalit. M.O.T. Nettitoimituksen helmitaulun mukaan ainakin puolet vierailijoiden maaleista tuli vastahyökkäyksistä ja usein viimeinen kosketus palloon oli varma siirto tyhjään maaliin takakulmalta.

Omaa peliä ei juuri saatu pyörimään JPS/Liikunnan kovan ja aktiivisen prässin takia. Myös tehokkaiksi osoittautuneiden vastahyökkäysten pelko nakersi itseluottamusta pitää palloa rauhassa omalla joukkueella. Toiselle puoliajalle vastustajalta ilmeisesti hiipui paras lataus ja peliä saatiin välillä hieman jopa hallintaan ja pallokin maaliin kahdesti.

Ei tahtoa, ei voimaa, ei puhetta, ei viisaanrohkeutta, ei kykyä pyörittää omaa peliä, ei hampaita, ei järkeä, ei pisteitä.

Jos asiasta pitää jotain positiivista hakea, niin ainakin koko sarjan tasosta puhuttaessa "eteenpäin on menty". Syy tappioon ei ollut nimittäin ainoastaan LPK:n huonoudessa. JPS/Liikunta vaan on hyvä joukkue - kenties lievistä futsal-taktisista puutteistaankin huolimatta. Vielä pari vuotta sitten nyky-LPK olisi todennäköisesti napsinut pisteitä huonompinakin päivinä, mutta tällä kaudella pisteiden eteen on tehtävä töitä tosissaan niin peleissä kuin treeneissä. Lajin kannalta se on hyvä asia, vaikka tappio kirveleekin.