LPK-KeuPa 3-2 (1-2)

Oltiin jo löysässä hirressä, nivustaipeita myöten suossa ja vaikka missä, mutta niin vain kammettiin voittoon.

Huonoja pelejä, vaisuja treenejä ja vähän miehiä. Tässä teesit ennen illan peliä. Ennakkoasetelmista huolimatta otteluun saatiin jalkeille varsin iskukykyinen porukka ja vaihdossakin oli tällä kertaa ihan oikeasti äijiä paikalla. Ottelun alku lupailikin hyvää. LPK hallitsi selvästi peliä ja Keuruun miehet, jotka olisivat kuulemma pelanneet Vehkalampea ennen hiekalla illan pelin, juoksivat perässä. LPK sai nopean avausmaalinkin, kun Valtteri Nieminen nousi Ilkka Peltokankaan maagiseen keskitykseen omiin korkeuksiinsa ja pukkasi KeuPa -puolustuksen keskelta erittäin kauniisti pelivälineen maaliin. Tätä on harjoiteltu. LPK:lla oli muitakin hyviä sommitelmia ja peli oli hyvin näpeissä. Yhtä-äkkiä Vehkalammen virtuaaliscreenillä oli kuitenkin vierasjoukkueen 1-2 taukojohto. LPK valmennusjohdon mukaan vajaasta kahdesta paikasta nuo kaksi maalia olivat syntyneet ja eipä niistä sen enempää.
Aina on mietitty ja puhuttu, että "nyt oli kyllä paskinta peliä ikinä". Niin nytkin ja tämä voidaan vieläpä allekirjoittaa molempien joukkueiden osalta toisen jakson aluksi. Pari syöttöä ilmassa sinne tänne ja ei maalipaikkoja. Siinäopä pääasiat. Toisen jakson lähestyessä kääntöpoijua, alkoi LPK vähitellen saada parempaa otetta peliin KeuPan päästessä lähinnä keskityspaikkoihin. Varsinkin erikoistilanteen olivat tänään LPK:lla suht vaarallisia ja kulmasta syntyikin Berliinin pään kautta tasoitus. Syötön tarjoili Poki Aki. Lopullinen sinetti nousulle saatiin, kun Iso Sami ärjähti isällisesti pari kertaa kapteeni Törmälälle ja tämä päätti jo toisessa pelissä putkeen vetää pallon kolmestakympistä maaliin. Nyt pallo tavoitti yläkulman ja näin Lohareille kolme pistettä. Keupahan oli tänä vuonna LPK:lle oikea pisteautomaatti.

Raakaa faktaa foorumilla