Jää hyvästi Keski-Suomen Kolmonen!

Yli vuosi sitten kantautui piiristä uutisia: kesäksi 2009 suunniteltiin Keski- ja Itä-Suomen yhteistä Kolmosta. Ensikuulemalta idea kuulosti huonolta vitsiltä ja suhtauduin siihen lähinnä epäluuloisesti. Lähipiirin suhtautuminen muutokseen oli myös varsin negatiivista, mutta samalla pikkulintujen laulut kertoivat asiaa valmistellun jo pitkään ja yhdistymisen toteutuvan suurella todennäköisyydellä.

Yritin avata hätävarjon ja lähetin sähköpostia kaikille silloisen Kolmosen joukkueille kysyäkseni, onko tämä sitä mitä me haluamme? Kaikki vastaukset olivat kielteisiä - tosin niitä tuli vain kaksi. Muut olivat hiljaa. Vastarinta kuihtui, juna oli jo liikkeellä ja piiri päätti yhdistää sarjat.

Tämän kauden tavoiteeksi asetimme sen, että voimme syksyllä itse päättää mitä sarjaa ensi kesänä pelaamme. Puskaradion yllätykseksi saavutimme neljännen sijan ja kun nelosen voittanut AC Souls ilmoitti ettei halua Kolmoseen, paikkamme auringossa oli sinetöity. Mutta päätös ei ole vieläkään helppo. Sensijaan että pelaisimme suurimman osan peleistämme Jyväskylässä keskellä viikkoa ja harvat viikonloppupelitkin alle sadan kilometrin säteellä, tulisi joukkueen sitoutua käyttämään 12 kesäviikonloppua jalkapallon parissa - ja puolet niistä vierasmatkoilla kaukana idässä. Vuodet Futsalin Ykkösessä ovat ehtineet jo rapistaa pelireissujen romantiikkaa ja kulkeminen maksaa (ja tuhoaa ympäristöä toim.huom.). Sitäpaitsi käsittääkseni yhteen Suomen vuoteen ei edes mahdu kahtatoista kesäviikonloppua, mikäli määritelmälle kesä asetetaan edes kohtuulliset vaatimukset. Ja kun otetaan huomioon, että suurin osa pelaajista on Jyväskylän ulkopuolelta, osa pelaajista on perheellisiä ja joillakin on jopa sitä sosiaalista elämää, ei ole ihme, että "aika hurjalta kuulostaa", kuten eräskin pelaaja asiaa kommentoi.

Mikäli pieni vilkaisu oman navan ympäristöön sallitaan, niin piirin tahdon kolmosen tason noustamiseen ymmärtää - katsokaa vaikka tämän kauden Kakkosen tuloksia. Kolmosta kesällä 2007 dominoinut Huima varmisti jo putoamisen ja Blackbirdilläkin menee todella tiukalle. Ero Kolmosen ja Kakkosen välillä on i-s-o. Mutta onko tämä oikea lääke ongelmaan? Jo nyt Kolmosessa pelaa kovia pelimiehiä, jotka taitojensa puolesta kelpaisivat korkeammalle, mutta eivät tahdo matkustaa (ja treenata).

Ympäröivästä maailmasta eristettynä ja itsenäisenä sarjana tarkasteltuna tämän vuoden Kolmonen oli mielestäni loistava sarja. Siitäkin huolimatta, ettei Huhtasuon laidalla myyty makkaraa. Jokaiseen peliin (LPK:n tapauksessa myös HPP-peleihin) lähdettäessä lopputulos oli täysi mysteeri ja pelit olivat pääosin tasaisia vääntöjä. Tilanne oli loppuun asti jännittävä etenkin poikkeuksellisen korkean säilymisviivan tuntumassa ja ottelut saattoivat kääntyä päälaelleen vielä loppuhetkillä. Keskimääräisen lahjattomana supervaihtopelaajana sain kesän jalkapalloilulta sitä mitä halusin: onnistumisen elämyksiä, tappion karvasta kalkkia, mutapainia, hikeä, sosiaalisia virikkeitä, alkukevään pakkastreenejä Vehkalammen valokeilassa, hyvää valmennusta, tuomareihin tuskastumista, lopullista uupumusta, krampin, likua useita metrejä vesisateen kastelemalla nurmella, pelata huonosti, yllättää ennakkosuosikin ja tämän kauden erikoisuutena tehdä jopa maaleja! Sen enempää jalkapallon harrastaja ei voi toivoa. Samalla sain nauttia kesästä: elävästä musiikista, patikoinnista, kavereiden polttareista, häistä ja siitä ainoasta helteisestä viikonlopusta parhaalla mahdollisella tavalla vesillä, kaukana jalkapallosta. Ensi kesänä toisesta kategoriasta pitää karsia. Harmi.

Kiitokset kaikille Keski-Suomen Kolmoseen osallistuneille! Myös tuomareille.

Petteri Juuti
puheenjohtaja ja supersub