PoPa - LPK 8-2 (3-1)

Nousija PoPa kuittasi pisteet

LPK suuntasi lauantaina Poriin Futsal Ykkösen otteluun, jossa vastaan asettui Porin Palloilijat. Matkasta on kulunut lähes viikko, joten on aika kertoa ottelun tapahtumista objektiivisesti. PoPalla oli ennen lauantaita kasassa jo kolme voittoa ja tasapeli. Pelin jälkeen voittoja oli valitettavasti yksi lisää.

LPK valmistautui peliin leppoisasti katselemalla bussimatkalla Kummelien parhaita paloja. Osa pyyhki vielä naurun kyyneleitä, kun porilaiset juhlivat jo ensimmäistä maaliaan. Urheilutalon kentän koko oli tiedossa, mutta siltikään LPK ei osannut sovittaa peliään näin suuriin puitteisiin. Asia, mitä ei otettu huomioon, oli tuomaritoiminta, mutta siitä myöhemmin. LPK pääsi kyllä kohtuullisiin hyökkäyksiin, mutta ne päättyivät lähes poikkeuksetta Popan vaarallisiin vastaiskuihin. Näin ollen häkki soi omassa päässä vielä kaksi kertaa ja tilanne oli 3-0. Puoliajalle lähdettiin tilanteessa 3-1, kun Riku Saari maalasi Jukka Väliverrosen syötöstä. Jukan oivallukset ja pelisilmän pani merkille myös porilaisyleisö. Väliverrosen esitystä ruodittiin jopa FutisForumilla.

Toiselle puoliajalle lähdettiin taistelemaan, mutta todennäköisesti Usko oli jo lähtenyt ja Toivo mennyt. PoPa nimittäin iski häkkejä tasaiseen tahtiin LPK:n ihmetellessä yleisön määrää. Väen paljous johtui Ulvilan Toteemin, Riku-Pekka Salmen paluusta Satakuntaan. Porilaisten seitsemännen maalin teki Piracaia, joka pääsi samalla juhlimaan vuoden ensimmäistä maaliaan niin futsalissa, kuin jalkapallossakin. LPK onnittelee! Pari minuuttia ennen loppua Petteri Juuti teki kauden kolmannen maalinsa, ja kun porilaiset tekivät vielä yhden niin loppunumeroiksi kirjattiin 8-2. Molemmat joukkueet pääsivät toisella jaksolla kokeilemaan kerran 10 metristä, mutta huonoin tuloksin.

Lopuksi on pakko puuttua muutamalla sanalla ottelun lieveilmiöihin. Ottelun tuomarikaksikko oli joko a) ymmärtänyt Palloliiton ohjeet väärin tai b) saunonut liikaa PoPalaisten kanssa. Kokemattoman nousijajoukkueen ottelua viheltäessä tuomarin asema korostuu. Innokkaista porilaisista irti pääseminen oli lähes mahdotonta, koska paidassa ja käsissä roikuttiin viimeiseen asti. PoPan pelaajat huutelivat kuin mannet Kelassa, mutta eipä tuomari siihen puuttunut. Kirsikkana kakussa oli PoPalaisten taputukset LPK:n pelaajan loukkaantuessa pelin lopussa. Loppukaneettina todettakoon, että PoPa oli taitavampi joukkue ja ansaitsi voittonsa. Vielä kun keskittyvät pallolliseen pelaamiseen, niin hyvä tulee.