LPK - KylVe 4-2 (4-0)
LPK:n voitoton putki poikki
KylVe saapui lauantaina 9.12.2006 Huhtaharjulle LPK:n vieraaksi todelliseen kuuden pinnan otteluun. Pelin henki oli selkeä. KylVe kaipasi kipeästi pinnoja sarjapaikan uusimiseen ja voitolla sillä olisi mahdollisuus vetää myös LPK mukanaan putoamiskahinoihin. LPK:lle taas voitto merkitsisi mahdollisuutta kamppailla vielä kärjen takaisista sijoituksista tasaisessa Itälohkossa. Panosta ottelusta ei siis puuttunut.
LPK:n alkuvalmisteluissa näkyi selvästi aikainen herätys, ottelun tärkeys sekä torstain "tiukat" viimeistelyharjoitukset. Sisäistä pelotetta lisäsi myös muka Kauko-Idässä lomailleen J.Kykyrin uhkaus come backistä. Kamoon, kuka tahansa voi jättää skandit pois nettikirjoituksista... Kireyttä siis löytyi lohareitten takareisistä ja pääkopista monista syistä johtuen eikä ottelupöytäkirjan täyttäminenkään mennyt ihan etiketin mukaisesti. Viranomaisten puolesta määrätty puolen päivän kick-off ei onneksi vaikuttanut tunnelmaan ja katsomon puolella voimasuhteet kääntyivät LPK-ikoni Harri Heikkisen hyvästä panoksesta huolimatta niukasti vieraileville leijonille.
Pelin käynnistyttyä varsin nopeasti kävi selväksi, että liian iso rooli menee miehille mustissa. Muutama ihmeellinen tuomio ottelua kohden on ymmärrettävää ja kaikkea ei voi nähdä, mutta jatkuva linjattomuus ja useissa kaikille muille läsnäolijoille päivänselvissä tilanteissa epäonnistuminen vie koko pelistä aika paljon pohjaa pois. Valitettavaa kunnon futsalin pelaamisen ja pelin tason kannalta, että seurauksena syntyvällä tuomariston hyväksikäyttämisellä, huutoäänestyksillä ja jälkipelillä voi olla näinkin suuri merkitys. Epäilemättä jopa vanha pelikaverini Roy Keane kommentoisi vihellyksiä alatyylisesti.
Pelillisesti ensimmäinen puoliaika oli LPK:n hallinnassa ja ehdottoman MVP:n Kimmo Tolvasen hattutemppu johdatteli LPK:n tauolle turvallisen tuntuisesti jo neljän maalin karkumatkalla. Kimmo avasi maalihanat ajassa 3.48 osallistumalla edellisviikonlopun kajalit silmissä KylVe-pakin pääpomputteluharjoituksiin oman maalin edessä. Vapauttavasta syötöstä vastasi mielestäni väärässä olevan virallisen dokumentaation mukaan Visa Eräjärvi. Tolvasen toinen syntyi Valtteri Niemisen nerokkaan erikoistilanneoivalluksen seurauksena maalin edestä tyhjiin ja jakson viimeinen tutulla patentoidulla vasemman jalan tykillä maalin kattoon. Välissä myös musabisneksessä kunnostautuneen Ilkka Peltokankaan coast to coast- nousu päättyi isolla lihaksella tönäistyyn osumaan Jukka Larun kohteen tavoittaneesta kieltämättä millintarkasta syötöstä.
Toisella puoliajalla KylVe nosti karvaustaan ylemmäksi ja saikin LPK:n pelin avaamisen kangerrellessa selkeästi paremmin otetta pelistä. Toisaalta KylVen nostaessa linjojaan riskillä LPK:lle avautui useita selkeitä maalipaikkoja ja ylivoimahyökkäyksiä, joissa kuitenkin järjestään epäonnistuttiin. Ja kuten niin usein tämän seurauksena käy, KylVe pääsi rankaisemaan jakson puolivälissä. KylVen ensimmäisestä vastanneen Tuomen pelaamisesta jäi kyllä päällimmäisenä mieleen turhautuminen ja jatkuva takaapäin nilkoille kolkuttelu, mutta montaakaan rikettä näistä ei taidettu tuomita joten pulinat pois. Ainoastaan yksittäisiä paikkoja tähän saakka luoneet vieraat saivat onnistumisesta jonkinlaisen taisteluhengen päälle, mutta toisen kavennusosuman jälkeen hallinta oli lähinnä kosmeettista ja parhaat tekopaikat olivat edelleen LPK:lla.
Kaiken kaikkiaan ansaittu 4-2 voitto LPK:lle vaikkei peli klassikoiden joukkoon noussutkaan. Ainakaan pelillisessä mielessä... Yksikin maali toisen jakson alkupuoliskon lukuisista tilanteista olisi todennäköisesti tuottanut tulostaululle melkoisen selkeät lukemat, nyt loppu meni turhaan vaikeaksi. Ottelun parhaiksi valittiin oikeutetusti LPK:n Tolvanen ja KylVen Jyrämö. Kunniamaininta I. Peltokankaan lantionseudulle, mihin niitä nigerialaisvahvistuksia muka tarvittaisiin? LPK:n paras osaaminen on antanut tällä kaudella vähän odotuttaa itseään, mutta kenties jo ensi viikonloppuna kuviot loksahtavat kunnolla kohdilleen etelän kiertueella.
